M&M Pigasus blogi

Laitumelle vihdoin!

Keskiviikko 8.7.2020 klo 18:54 - Pilkkukuumeilija

Daisyn & Daimyn kesäloma alkoi!

Ihana kesä!! Harmittavasti kyllä helteet loppui juuri kun sain omat heppani aivan ihanalle laitumelle järven rannalle nyt viime viikonloppuna, eli heinäkuun alussa. Vuokrasin siis niille kahden hehtaarin peltolaitumen järven rannalta n.30 kilometrin päästä kotoani. Tämä tuli tarjolle jo alkuvuodesta ja silloin kävin paikan katsomassa ja sopimassa vuokrauksesta. Nyt hevosten ollessa siellä, käyn tietysti päivittäin katsomassa, että kaikki on ok ja pellon omistaja asuu siinä lähellä ja ilmoittaa jos jotain poikkeavaa.

Pitäisi olla myös Daimy -ponille hyvä laidun, kun ei ole vahva ja lannoitettu, mutta ei myöskään kitukasvuinen (joissa monesti kovat sokerit). Tarkoituksella nyt myös mentiin vähän myöhemmin, eikä heti touko/kesäkuun vaihteessa jolloin heinän ravinteet vahvimmillaan. Daimy on kuitenkin jonkun verran lihava. Ponin kanssa saa laidunasioissa olla aina tarkempi! Onneksi nämä myös liikkuvat yhdessä paljon, Daisy etenkin on kova liikuttamaan Daimya. Kutsunkin sitä Daimyn omaksi henkilökohtaiseksi personal traineriksi. :-)

Oli muuten paljonkin asioita mietittävänä, kun vein hepat pois omasta pihasta. Etenkin, että on aikaa ja rahaa (bensaa palaa) käydä siellä joka päivä versus kotipiha, kun ei tarvitse ajaa kotoa mihinkään ja mitä jos jotain sattuu, kun en olekaan paikalla? Kotipihassa kuitenkin saan ne tarkistettua monta kertaa päivässä, mutta ei ole kyllä mitään järkeä ajella 60 km useamman kertaa päivässä.. Onneksi pellon omistaja asuu siinä vieressä. Vedetkin saan siitä pellon omistajan pihalta omilla kanistereilla vietyä laitumelle. Jos olisi enemmän hevosia, niin vesiasiankin saisi miettiä uusiksi, koska helteellä iso hevonen juo sen 100 litraakin päivässä ja siinä olisi useamman hevosen kohdalla jo muutamalla 10-20l kanisterilla tekemistä viedä vedet.. Mutta näille kahdelle ihan hyvin onnistuu. Ja kun ei ollut valmis laidun missä muita hevosia, niin myös itse piti aidata. Siinä olikin vähän laskemista, että kuinka monta tolppaa ja kuinka monta metriä aitanauhaa.. Plus akulla toimiva paimen piti hankkia, koska kotona sähköpaimen toimii verkkovirralla ja semmoista ei saa laitumelle. En kylläkään aidannut heti koko peltoa, koska hyvä vähän katsoa miten homma alkaa toimimaan ja kuinka paljon nämä syö tai talloo, ettei turhaan aitaisi koko peltoa. Tosin eipä siitä haittaakaan kyllä olisi, jos vetää välilangat. Näiden kanssa ei vaan ole kiirettä lisäheinälle, niin kerkeää myöhemminkin aitaamaan ja no ootella seuraavaa tiliä. Kustannuksia kun syntyy ostamalla kaikki tarvittavat, laidunvuokra ja lisäksi kuljetus kun ei omaa traileria ole.

Itse en tosiaan omista traileria, en edes pikku eetä. Vielä ei ole ollut kyllä tarvettakaan, hyvin vähän loppujen lopuksi ollaan liikuttu. Omalla autollani ei saa muutenkaan vetää kuin pientä traileria ja silloin olisi joutunut viemään hepat erikseen yksi kerrallaan. Nuoren hevosen kanssa se kaveri on ihan hyvä juttu kun ei ole vielä kokenut matkustaja. Lisäksi itse en ole kyllä mikään varma trailerinvetäjä. Olen kyllä poneja kuskannut ja on ollut oma traikkukin pikkuponiaikaan. Traikkua osaan peruuttaa ja tuleehan se perässä mihin vaan ja ponien kanssa asia ei jännittänyt, mutta ison nuoren hevosen kanssa olisi hyvä olla kokenut kuski. En näe itseäni ainakaan vielä sellaisena, joten ostin palvelun kokeneemmalta.

Daisy empi n. 15min koppiin mennessä, kun oli uusi tuntematon koppi, aiemmin on mennyt ihan ok. Ne muutaman kerran mitä on kuskattu. Kuitenkin pian rohkaistui ja Daimy on hyvä tuki ja turva kokeneena ja varmana ponina. Tässä kopissa olikin yläosa pressua ja edellisissä ollut kiinteä vanerinen tmv. luukku ja se olikin Daisylle kauhistus. Vaikka se pressu toki laskettiin hiljaa ja hevoselle puhellen, niin Daisy paikoillaan ravasi kauhuissaan ja oli hyvinkin sen oloinen, että hyppää minä hetkenä hyvänsä etupuomin päälle. Luojan kiitos olen treenannut sen kanssa paljon päällä myötäämistä ja käyttänyt positiivista vahvistetta (porkkanaa ja naksua), sillä sain sen olemaan hyppäämättä ja vain ravasi paikoillaan koko traikun hytkyessä sen tahdissa.. Onneksi oli iso, uusi ja telitraileri ja kunnon vetoauto, niin ei ollut kuitenkaan mitään vaaraa esim. kopin kaatumisesta. Ei kait ne kyllä muutenkaan hevillä kaadu.. Siinä vaiheessa vain itsellä kävi kaikki kauhuskenaariot mielessä, että jos se kuitenkin hyppää etupuomin päälle, viimeistään traikun ollessa liikkeellä (koskaan ei ole sitä tehnyt, mutta nuori hevonen). Mietin, että eipä se pikkuponien kanssa ollut koskaan pelkona, ainakaan niin, että siinä nyt mitään hirveitä kävisi.. Olin iloinen, että oli kokenut kuski MINUN turvana ja rohkaisijana! Matka meni hyvin ja Daisy matkusti hyvin yrittämättä mitään etupuomin päälle tulemisia.

Ihan laitumelle asti ei traikulla viititty mennä, vaan hepat jäi pellonomistajan pihaan josta talutettiin ne laitumelle. Matkan päätteeksi Daisy oli hiestä märkä jännitettyään niin paljon, mutta pressun avaus ja lastaussillan avaaminen ei sitä enää jännittänyt. Myös reilu kilometrin matka taluttaen vieraassa paikassa laitumelle meni hienosti. Siinä se luotti selkeästi minuun ja laitumelle päästessään ne molemmat tuli vasta meidän perässä tutkimaan laitumen perimmäistä nurkkaustakin. Eli mitään hienoja laukkaspurtteja ne ei jaksanut kumpikaan enää siinä vaiheessa ottaa. Seuraavina päivinä ne oli selkeästi linnottautunut siihen laitumen nurkkaukseen mistä ne tuotiinkin ja vähemmän käyneet siellä toisella puolella aitausta. Oli niin tallattu se nurkkaus ja polkuja näkyi hyvin pitkässä heinässä. Seuraavina päivinä kun olivat kotiutuneet, niin alkoi jo se tuttu laukkailu ja niiden välinen kisailu.

Muistan montakin hevosta jotka aina villiintyy laitumella niin, ettei niitä saa ainakaan ekoina päivinä laitumelta kiinni tai sitten myöhemmin loppusyksystä laidunkauden jälkeen.. Ei kaikki omia, mutta on ollut kyllä omanakin semmoinen. Näissä on ilahduttavaa huomata, että laitumeltakin mua tervehditään iloisesti hirnahtamalla ja tulemalla heti oma-alotteisesti luokse! Ja kun lähden kävelemään aidan viertä aidan ulkopuolelta sieltä Daisy aina kiirehtii mun vierelle ja kävelee rinnalla laitumen loppuun asti ja jos jään johonkin seisoskelemaan, niin sekin jää. Daimykin sieltä tulee sitten, mutta enemmän Daisyn perässä. Daisylle taas se oma ihminen on tärkeä. <3 Mun rakkaat! <3

Kunhan ilmat lämpenee, niin päästään varmasti kokeilee uintipuuhiakin. Kunhan herkkä Daisy suostuu veteen.. Siinä on heti laitumen vieressä veneranta, missä saa ihan luvan kanssa uittaa hevosia. Ja siinä nähtiinkin eilen kun kävi lähitallin kaksi hevosta ratsastajineen katsomassa rannalta, mutta oli turhan kova aallokko silloin. Siinä oli munkin hepoilla ihmettelemistä, kun vieraat hepat siinä ihan heidän vieressä, mutta olivat vaan siinä rannalla käymässä. :-) Ja onneksi tuolla ei ole nyt ollut sinilevää, joten uimaan varmasti vielä päästään!

Nähtiin tavi poikasineen muutamana päivänä, kun on tullut auton edelle juuri laitumen kohdilla ja siitä talsinut veteen. Vesilinnut on kyllä yksi mun lemppareista, kuten omat ankatkin! Ihania! <3

Aivan ihana paikka ja mä odotan, että meille tulee ihana kesä tuolla! Suunnitelmissa myöskin telttailla siinä hevosten lähellä ja jättää meidän huvilateltta siihen taukopaikaksi meille. Ja mitä nyt vielä keksitäänkään. Ihanat maisemat ihan vaan kävellä heppojen kanssa tuolla. Tulis vaan nyt sitä aurinkoa ja lämmintä!! :-)

Kyllä on piristänyt mieltä! Terv. pilkkukuumeilija :-D

20200705_152409.jpg

20200705_152308.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laidun, järven rannalla, hevoset, hevonen, poni, järvenranta laidun, Daisy, Daimy, pilkkumania, pilkkuja, pilkullinen hevonen

Kuulumisia!

Maanantai 8.6.2020 klo 20:57 - Pilkkukuumeilija

Kuulumisia viime kuukaudelta!

Ensiksi palaan syihin siitä miksi jouduin viemään Fredin, ihanan pilkkukoirani, dalmatialaisen viimeiselle matkalleen. Asia on minulle yhä vaikea, enkä halua siitä sen enempää jauhaa, mutta jotain siitä voin kertoa. En kaipaa arvosteluja, enkä asian puimista, mutta haluan silti kertoa mitä tässä kävi.

Fredin käytös muuttui hyvin yllättäin ja se eräänä päivänä syöksyi lapsieni kimppuun, jotka olivat trampoliinilla hyppimässä. Fredi puri trampalla ensin toista lasta ja retuutti selästä ja hihasta, kuitenkin tilanteen siinä hetkellisesti rauhoittuen ja lapset lähtivät trampalta pois.  Lapsieni jo poistuessa trampoliinilta, Fredi kuitenkin vielä hyppäsi toisen lapsen päälle kaataen tämän ja purien useammasta kohtaa. Ennen kuin itse ennätin väliin ja edes tajuamaan mitä tapahtui. Tilanne alkoi hetkessä ja oli ohi hetkessä. Fredi oli ennen tilannetta ja tilanteen jälkeen heti oma itsensä. Tilanteen pelasti se, että oli kylmä päivä ja lapsilla oli vielä suht hyvin vaatetta päällä. Kovin isoja puremajälkiä ei tullut, mutta kokemus oli traumaattinen meille kaikille.

Fredihän on kodinvaihtaja ja ollut meillä vasta vuoden, se on ollut lapsiperheessä ennen meille tuloa, enkä usko, että se on aiemmin näin käyttäytynyt edes edellisessä kodissaan. Joitain viitteitä sen arvaamattomuudesta oli jo aiemmin, mutta en koskaan uskonut, että se käyttäytyisi näin rajusti ja tekisi mitään noin yllättävää. Millään tavalla kipeältä se ei vaikuttanut. Oikeastaan en edes tiedä tarkalleen mitä tapahtui, mikä siis Fredille tuli, mutta en halunnut, enkä pystynyt asiaa lähtemään sen enempää selvittämään, koska luotto koiraan meni. Ja koska olen myös sijaisvanhempi, niin en todellakaan voi pitää arvaamatonta koiraa ja lähteä lasten kustannuksella selvittämään toistuisiko tapahtuma ja mikä siihen oli syynä. Lapsilla on jo ennestään ihan riittävästi traumoja ja meidän perheen ei kuulu niitä aiheuttaa lisää.  Jos olisin lapseton, en usko, että olisin vienyt Frediä vielä lopetettavaksi, mutta tässä tilanteessa se oli ainoa oikea ratkaisu. 

20190716_164731.jpg

Niin iso ikävä Frediä ja sydämeen sattuu katsoa sen kuvia! Lepää rauhassa rakas ystäväni, Fredi! Ainoa pilkkukoirani! <3

Omilla vanhemmillani on ollut dalmatialainen vuosia sitten ja senkin elämä päättyi lyhyeen, koska kävi jonkun nuoren tytön päälle ja raateli käden todella pahaan kuntoon. Vanhempani varoittelivat minua tästä rodusta, mutta en uskonut. Enkä kyllä vieläkään usko, että itse rotu olisi tähän syynä. Yksilökysymys ja taustalla vaikuttaneet asiat, perimä, kokemukset. Fredin kohdalla en tiedä paljoakaan näistä. Vanhempieni koira oli syntynyt ilmeisesti sen ajan pentutehtailijalle ja pentuekoko oli iso ja pentueen emässä oli jotain luonnevikaa (jälkeenpäin kuultua). Fredin suvusta en ole kuullut mitään vastaavaa. En menisi vannomaan, vaikka Fredillä olisi ollut aivokasvain? Kyllä silti kiinnittäisin huomiota tämän rodun kohdalla jalostukseen ja luonteeseen, kuten kyllä minkä tahansa rodun kohdalla pitäisi. Onhan se hyvin suosittu rotu ja valitettavan paljon olen huonoa nyt kuullut. Siltikään en sanoisi, etten enää ikinä missään nimessä tämän rotuista ottaisi. En tiedä. Toki tällä hetkellä on tunne, että en halua yhtään koiraa enää lisää.

Vasta viime syksynä jouduin luopumaan australianpaimenkoira Mindystä sen sairauksien takia. En ole siitäkään kunnolla ehtinyt toipua. En usko, että meillä on pitkään aikaan uuden koiran aika. Minun silmissäni siltikään kumpikaan roduista ei ole piloilla, ei australianpaimenkoira, eikä dalmatiankoira. En tiedä tuleeko meille kumpaakaan noista roduista enää, mutta en täysin poissuljekaan ajatusta. En kyllä myöskään riemusta kiljuen voi suositella rotu(j)a kenellekään, kummassakin rodussa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tarkkaan kannattaa ottaa selvää.

20190415_152423.jpg

Aivan liian monta rakasta ystävää olen lyhyen ajan sisällä menettänyt. Sydämeni on palasina ja ei se varmasti koskaan enää ihan ehjäksi tulekaan. Kyynelien läpi tätäkin kirjoitan. Niin paljon yhä sattuu, kun kaivoin näiden kahden rakkaan kuvat tiedostoista. <3 Voi  rakas Mindy, sinuakin mä niin kaipaan!! <3 <3 <3

Samaa kyllä olen sanonut chihuahuastakin. Luonteeltaan ne on aivan ihania ja pieni koira ei ainakaan pahasti pääse ketään vahingoittamaan, mutta paljon niillä on sairauksia. Jo kaksi chihuahuaa olen joutunut lopettamaan nuorena, toisen reippaasti alle vuoden ikäisenä ja toisen 6 -vuotiaana. Sairaudet on toki monen rodun ongelma. Onko tervettä rotua olemassakaan? Tästä syystä otin kattavan vakuutuksen uusimmalle tulokkaallemme, eli chihuahua Mintulle. Yleensä mun eläimillä ei ole ollut vakuutuksia, koska kun eläimiä on paljon niin vakuutuksiin menee ihan älyttömät summat rahaa ja niillä olisi jo monta eläinlääkärilaskua maksanut. Mintun kohdalla taas en miettinyt yhtään, että otanko vakuutuksen..

Muuten meille ei kai kuulu mitään ihmeellistä. Valokuvausta olen harrastanut entiseen malliin, lenkkeilyt on mennyt vähän miten on mennyt...  Ihan motivaatio ei ole ollut kohdallaan, surussa vellonut. Ei siitä sen enempää just nyt. Daisyn olen kuitenkin päättänyt nyt opettaa ajolle. Olin ajatellut ensin, että en.. mutta nyt on molemmille hepoille etsinnässä edulliset kärryt ja valjaat, niin päästään aloittelee nekin hommat. Ja valjakkoajohan se on mikä kiinnostaa. Daisyn kanssa haluan päästä aloittamaan jotain järkevää ja säännöllistä, kun ratsastamaankaan sillä ei vielä vuoteen pääse. Ja no ehkä kaikuu vähän korvissa mun miehen sanat; "Miksi sun pitää ostaa aina niitä hevosia millä ei tee yhtään mitään, vuosikausia saa odottaa ja tuolla ne turhan panttina vaan seisoo??!!!" Ja ei se kuuntele, kun sanoo, että voihan maasta käsinkin tehdä vaikka ja mitä.. Kaikuu mun sanat kuuroille korville..

20200602_192017.jpg

Onneksi on näitä elämän piristäjiä!  mm. Daisy, Daimy & ankat!! Ankkojenkin tekemisiä on niin ihana seurata ja niistä tulee aina niin iloiseksi! :-)

Mintun kanssa oon ajatellut, että kun ankat tuli takaisin ja mulla ei ole enää paimenkoiraa, niin kaipa Mintullekin voisi jotain paimennuksen alkeita opettaa. Heräsin ajatukseen, kun se innoissaan juoksi ankkojen ympäri ja ympäri ja ympäri.. ja ajoi niitä hetken haluamaansa suuntaan. Siinähän mulle pieni paimenkoira hei!! Löysinpä youtubestakin muutaman paimentavan chihuahuan itselleni motivaatioksi.

Nyt olen opettanut Mintulle, että se voi olla Manteli -possun selässä. On niitä ratsastavia koiria ennenkin nähty, mutta kyllä mun silmissä Manteli ja Minttu on ihan ilmiselvä Timon ja Pumba! Ei tällä mitään sen syvempää tarkoitusta ole. Yhteistä hupia meille ja possu ja koirahan on innostuneita, koska tämä tietää aina paljon herkkuja kuten minkä tahansa tempun opiskelu. Mintun olen saanut jo siihen mielentilaan, että se ihan tyytyväisenä makoilee possun selässä odottaen vuoroaan milloin emäntä tiputtaa kinkut suuhun! :-) Possun taas ei tarvitse kuin seistä paikallaan ja se taas on Mantelista vielä hetkittäin harmittavaa, koska haluaisi tulla lähemmäksi valkkaamaan parhaimmat herkut! :-D

Tässä vielä yksi piristyskuva päivään! Timon ja Pumba..... Eikun siis Manteli & Minttu! <3

20200608_182704.png

Surumielinen sinnittelijä teidän oma Pilkkukuumeilija

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koiran lopetus, agressiivisuus, arvaamattomuus, valokuvaus, pilkkuhepat, pilkkuponit, Daisy, Daimy, Manteli, Minttu, chihuahua, minipossu, hevonen, poni, coton de tulear, pilkkumania, kuulumisia, dalmatiankoira, australianpaimenkoira, jalostus, sairaudet

Hyvää vappua lukijoille!

Perjantai 1.5.2020 klo 21:44 - Pilkkukuumeilija

Vappukuvailuja ja pelottavat ilmapallot

Vaikka mikään ammattivalokuvaaja en olekaan, niin tykkään ottaa paljon kuvia eläimistäni. Se nyt ehkä onkin suurin syy ylipäätään pitää facebook -sivuja ja blogia.. En mikään super innokas ole kirjoittamaan, mutta etenkin kuvaillessa tulee silloin tällöin vastaan asioita, joista tekee mieli "avautua" enemmän ja blogi sopinee siihen paremmin kuin facebook -sivut. Ja tänne on kiva jakaa kuvia, joita on monesti tuhat samantyyppistä.. Ihan kaikkia ei viitsi faceenkaan tunkea.. ;-)

Mietin, että olisi kiva saada kivoja vappukuvia hevosista, mutta tulikin kuvattua ensin koiria kun ne siinä oli vieressä jo valmiina. Koirien kuvailu on aika helppoa, etenkin Fredin ja Hipsun, koska ne osaa jo -paikka käskyn ja ovat tottuneet moneen. Minttua vähän jännitti pallot, mutta ei mitenkään merkittävästi ja rohkaistui siinä Hipsun ja Fredin vieressä.

Hevosten kanssa jo osasinkin odottaa, että ilmapallot on niistä pelottavia. Ulkona vieläpä tuuli jonkun verran ja ilmapallot sitten leijaili hallitsemattomasti aina hetkittäin, joten oli vaikea kerralla siedättää paljon. Daimy on yleensä se uteliaampi ja rohkeampi, mutta nyt ei senkään kantti kestänyt niin, että olisi saanut sen rentoutettua pallot kyljessä. Oli alunperin ajatuksena laittaa pallot Daimyn kaulalle, mutta siedätys olisi pitänyt aloittaa paljon aiemmin kuin vappupäivänä kun kuvat olisi pitänyt jo olla.. No, kuvaillessa usein joutuu muuttamaan vähän suunnitelmiaan ja ehkä ensi vapuksi tulee siedätettyä hepat ilmapalloihin paremmin.. Ainakin tässä tulee jatkettua siedättämistä niihin palloihin vapun jälkeenkin, samalla voisi siedätellä muihinkin asioihin mitä tulee mieleen. Erittäin hyvä asia muutenkin nuoren hevosen koulutuksessa tottua kaikkeen mahdolliseen. Jonkun verran tätä on tullut tehtyäkin, mutta ei nyt vähään aikaan.

Manteli -possua oli kuitenkin lopuksi kaikkein kivointa kuvata! Sekin aluksi vieroksui ilmapalloja, mutta eipä tarvinnut montaa leipäpalaa syöttää, kun ilmapallot ja serpentiini olikin jo maailman kivoin asia! Ahneen eläimen vahvin puoli, kun joitain asioita koulutetaan. Lisäksi totesin, että onhan Mantelilla eniten myös erilaisia ilmeitä ja tarjoaa niitä helposti. Manteli oli siis kuvauksellisin, ainakin tällä kertaa! :-) <3

Lisäksi voin tässä tyytyväisenä todeta, että lenkkeilyt on onneksi nyt arjessa pysynyt tiiviisti mukana! Sitä myöten kunto hieman noussut ja alkaa siis olla aika nostaa lenkkeilyjen määrää. Hieman on painokin pudonnut itseltäni, vaikka valitettavasti ehti tuossa alkukevään laiskottelun myötä noustakin ihan uusiin lukemiin edellisen punnituksen jälkeen. Kyllä silti huomaan miten sitä virkistyy ja motivoituu kun onnistuu pitämään lenkkeilyn vaan mukana ja huomaa tuloksiakin tulevan! Tosin tässä olen huomannut, että painon pudotusta olisi vailla etenkin Daimy-poni ja Manteli-possu.. Hipsulla ja Fredilläkin on kyllä hieman ylimäärästä, mutta niiltä ne on jo nyt lähtenyt putoamaan lisälenkkeilyn ansiosta. Mantelilla ja ponilla on taas myös ruokintaan perehdyttävä enemmän. Daimylla on vapaa heinä Daisyn kanssa ja Manteli saa ihan liikaa herkkuja ja ruoka-annostakin olisi varaa pudottaa. Mulle on aina ollut jotenkin ongelma pitää eläimet sutjakkaana.. (itseni lisäksi, jospa oman kuntoilun ohella parantaisi eläintenkin ruokintaa/liikuntaa).

Kotisivujeni kävijämääristä olen myös huomannut, että ilahduttavasti on viime aikoina tullut blogiini uusia lukijoita!! :-) Olen erittäin otettu tästä ja toki motivoi tätä(kin) hommaa jatkamaan, kiitos siis siitä! :-)

Ja lopuksi tässä vielä teille vappukuvailujeni satoa, hyvää vappua rakkaat lukijat! <3

20200501_201334.jpg

20200501_200333.jpg

20200501_2003300.jpg

20200501_200035.jpg

20200501_201031.jpg

20200501_1942560.jpg

20200501_194321.jpg

20200501_141939.jpg

20200501_141345.jpg

20200501_142025.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vappu, hevonen, poni, koira, minipossu, vappukuvauksia, pelottava ilmapallot, ilmpallot, pilkkuja, pilkkumania

Pilkkumanian uusin jäsen

Maanantai 5.8.2019 klo 19:14 - Pilkkukuumeilija

Pilkkumanian uusin jäsen esittelyssä

Viikonloppuna meille muutti 4,5v. pupu! Aivan ihana hermeliini/ rex mix. Lisäsin samalla esittelyn tästä myös pilkullisten esittelyyn näillä kotisivuillani, ja josta löytyy myös kuva joka oli myynti-ilmoituksessa myyjällä. Tämä ihana pilkkutaustainen kuva on siis myyjän ottama ja hänen luvallaan täälläkin julkaistu. Olin jo heti kuvan nähtyäni varma, että tämä kani muuttaa meille! Hiljaisessa kiireettömässä etsinnässä on ollut jo jonkin aikaa kani ja nyt sopiva yksilö löytyi! Meillä on ollut ennenkin kaneja, jotka on olleet sisäkaneja ja myös tallikaneja ja onpa ollut yksi ihana poikuekin, kun yksi pupuista olikin eri sukupuolta kuin mitä piti.. Tallikania en tällä kertaa halunnut, samasta syystä kun possukin on nyt "sisäpossu" ei tallipossu, eli niiden kanssa tulee seurusteltua enemmän ja näkee paljon enemmän ja oppii niiden tapoja. Jo samana iltana tämän Väiski -pupun muutettua meille saatiin nähdä hänen ihana kupin heittely -leikki! Aivan vastustamaton kaveri.

20190805_172218.jpg

20190805_175735.jpg

Väiski pääsi pian tutustumaan meidän Frediin. Fredi on kiltti ja tottelevainen ja kun olin tutustuttanut kanin Fredille ensin sylissäni niin päästin heidät yhdessä sängylle kuvattavaksi. Fredi oli koko ajan käskyn alla vielä varmuuden vuoksi, mutta eipä sillä muutenkaan kummoista riistaviettiä ole, niinkuin ei meidän muillakaan koirilla. Enemmän näen kanille uhkaksi meidän kissat ja niillä ei olekaan mitään asiaa nyt poikien huoneeseen, jossa kani asuu. Halusin samalla ottaa kuvia kanista ja meidän hamsterista ja koska ei ollut aiemmin mitään kokemusta näiden lajien tutustuttamisesta toisiinsa, olin varautunut jos tulee jotain. Kumpiakin meillä on ollut, kaneja vielä viime vuosinakin. Hamstereita on ollut viimeksi lapsuudessani ja silloin niitä oli useampiakin ja kasvatimme siskoni kanssa pari poikuettakin. Tämä hamsteri tuli meille vuosi sitten poikasena ja tajusin etten ollut tätä eläintä tänne vielä esitellytkään, joten Heimo hamsterin esittely löytyy nyt pilkuttomien esittelystä. Tämäkin on aivan ihana seurallinen pikku hamsu! On nämä niiiiiin söpöjä!! Ja ei ollut tosiaan hamsterin ja kaninkaan tutustumisessa mitään ongelmia, hamsteri oli todella kiinnostunut kanista ja kani väisti jos rupesi liian tuttavalliseksi. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy paljon muitakin kuvia jossa hamsteri ja kani on samassa kuvassa! :-)

20190805_175648.jpg

20190805_175621.jpg

20190805_180035.jpg

20190805_180239.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kani, pupu, hermeliinikani, rex kani, pieni, hamsteri, ystävykset, pilkkumania, pilkkuja

Hipsun 11v. syntymäpäivät

Sunnuntai 28.7.2019 klo 17:37 - Pilkkukuumeilija

Tänään on Hipsun 11 -vuotis synttärit!

Hipsu on siis coton de tulear. Lue rodusta lisää tästä; http://cotondetulear.fi/

20190728_161337.jpg

Hipsu ei ole koskaan oikein ollut kovin rotutyypillinen, niinkuin ei ole oikein muutkaan minun koirat olleet.. Tässä koirassa suloinen olemus todellakin pettää.. Hipsun pitäisi olla rotukuvauksen mukaan: "Luonne: Iloinen ja tasapainoinen, hyvin seurallinen ihmisten ja toisten koirien parissa, sopeutuu erinomaisesti kaikenlaisiin elämänmuotoihin. Coton de tulearin luonne on rodun tärkeimpiä erityispiirteitä." No, meidän Hipsu on ollut pennusta asti hyvin arka, mm. agilitytreenit jätettiin aikoinaan, kun se hallissa vaan "jäätyi" kun kuuli muiden koirien ääniä sermin takaa, eikä kyennyt peloltaan etenemään yhtään. Se on myös ollut aina aikamoinen rähjääjä, varmaankin arkuutensa vuoksi. Se ei yleensä tykkää vieraista ja saattaa hyvinkin purra. Toisaalta pitkän tutustumisen ja lahjonnan avulla kyllä yleensä myös hyväksyy ne vieraatkin. Vieraiden aikuisten koirien kanssa ei yleensä tule toimeen (rähjää). Vaan kaikki maailman koira, kissa, possu, ankka, kana, ym. VAUVAT on vienyt aina sen sydämen, Hipsu tosiaan hoivaa ja rakastaa kaikkia itseään pienempiä täydellä cottonin pikku sydämellä. <3 Toki omaa perhettään kohtaan on todella uskollinen ja kaikkien oman perheen eläinten kanssa tulee mainiosti toimeen eipä sitä muuten tälläisessä eläinlaumassa voisi pitääkään. Hevostallissa tosin en Hipsua pidä mukana ettei tallota jalkoihin vaikkei se räksytäkkään hevosille mutta silti en luota etteikö sille jotain voisi sattua isojen eläinten kanssa.

20190728_163823.jpg

20150811_134840.jpg

20160706_124056.jpg

20190728_163755.jpg

20161103_211429-1.jpg

20170214_134134.jpg

20170211_160906-1-1.jpg

20170215_105331-1.jpg

20170221_151743.jpg

20170228_074011.jpg

20180210_202257.jpg

20180109_210449.jpg

20190303_104236.jpg

20181219_111231.jpg

Hipsulla on kuitenkin hyvä rakenne ja se ei ole koskaan sairastanut mitään vakavasti. Ollut todella terve koira! Luonteensa vuoksi en ole sitä käyttänyt näyttelyissä, koska se stressaisi sitä valtavasti ja siten se ei ole sopinut jalostukseen, vaikka onkin täyden kympin koira ihan kotikoirana. Hipsulta on nyt vanhojen päivien kunniaksi ajettu turkki pois ja saa nauttia lyhyessä karvassa eläkepäivistään ilman jatkuvaa turkin hoitoa (vaikka se varsin mallikkaasti on antanut sen aina hoitaa!).  Hipsu on nähnyt valtavasti kaikkea elämänsä aikana ja rohkaistunutkin todella paljon pentuajoista, mutta kyllä siitä sen tietää että epävarma on ja osoittaa sen yleensä rähjäämisenä, ylenpalttisella haukkumisella. Sen elinaikana on ollut ja menetetty koirasusi -narttu Susie, newfoundlandinkoira uros Nalle, chihuahuat Kisu ja Dumle, kissa Viiru, lampaita, ankkoja, pari minipossua ja muutama hevonen. Näiden kaikkien kanssa se on ollut ja elänyt ja jäänyt vielä elämään ja selviämään surusta kun muut on jo menneet.. :-(  Mukana se on ollut myös mun ainoassa raskaudessa ja näkemässä kun vauva tuli kotiin ja hoivaamassa sitä kun poika kasvaa isommaksi. Nähnyt kun on tullut sijoitettu lapsi ja niiiin monessa muussa arjessa ja elämän myllerryksessä.  Parhaimmillaan se on ehdottomasti kotona tuttujen ihmisten kanssa ja eläin -ja ihmisvauvojen kera!! <3 toivottavasti meillä on vielä monen monta vuotta tämän ihanan valkoisen karvapallon kanssa!! <3 <3 <3

Mulla on varmaan miljardi kuvaa Hipsusta, mutta pyrin nyt laittamaan joitain kivoja Hipsusta kertovia kuvia vuosien varrelta! :-)

Terveisin Ihmisäitee eli Pilkkukuumeilija

           

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Coton de tulear, koira, 11- vuotias, synttärit, koirasynttärit, pilkkumania, koiravanhus, kaiken nähnyt

Pilkkuja, pilkkuja, joka puolella pilkkuja

Keskiviikko 17.7.2019 klo 19:56 - Pilkkukuumeilija

Pilkkuhankintoja osa 1.

Tähän varmaan tulee vielä jatko-osia koko loppuelämäni ajan, mutta aloitetaan nyt tästä.. Viimeiset hankintani, jos pilkkueläimiä ei lasketa lukuun, niin tulee tässä. Sateenvarjoni oli jo ihan loppuunkäytetty ja roskiskamaa, joten uuden sateenvarjon hankinta tuli ajankohtaiseksi. Ja tietenkin halusin sen olevan polka dot kuosia. Kriteerinä oli, että se on valkoinen mustilla pilkuilla. Ei ollutkaan mikään ihan helppo homma löytää tälläistä! Suurin osa kun oli sinisiä, punaisia ja vaaleanpunaisia tai jotain muuta vastaavaa. Googlea tuli kovasti selattua ja etsittyä vaikka millä hakusanoilla. Löytyihän sitten viimein Kauneuden Karkkikaupasta oikein passeli ja nätti kriteereihini sopiva sateenvarjo.

20190717_185806.jpg

Ei tarpeellisin hankinta, mutta muuten vaan sattui löytymään ihana Samsonite Disney dalmatian reppu!! Tämä oli tälläinen "pakko saada" hankinta! Tämä on lähinnä nuorille aikuisille tarkoitettu, vähän pieni arkikäyttöön.  Vaan onpahan nyt sitten tälläinenkin! On kuitenkin jo lähes kaikkialta loppuunmyyty, ilmeisen suosittu ollut! Sarjaan kuului ainakin vielä matkalaukku, lompakko ja meikkipussi tms.

20190717_190546.jpg

Sitten tulikin etsittyä talvisaappaita.. Ei ehkä nyt ihan tarpeellisin hankinta tämäkään juuri nyt tähän kesään, mutta koska olin jo kauan aikaa sitten löytänyt Lola Ramonan ihanat kengät, mutta todennut niiden olevan aika suolaisen hintaisia.. niin kun Spartoolla huomasin sattumalta jopa -50% alennukset, niin tämmöiset ihanuudet tarttui ostoskoriin.. Pääsee nyt vielä kaappiin odottamaan käyttökelejä, jotka nyt toivottavasti ei kuitenkaan ihan vielä ole tulossa. Kenkien mukana tuli lisäksi aivan ihanan syötävän suloinen kenkälaatikko, jonka jätin myös odottamaan uusiokäyttöä tavallisen roskiin heittämisen sijaan! Nähtäväksi jää millaiset kengät on käytössä.

P.s. Onneksi/ toivottavasti mieheni ei lue tätä blogia, hänen mielestään kun mitkään näistä ei olisi ollut tarpeellisia hankintoja.. vaan kunhan näitä saa salaa vähän aikaa käytettyä, niin voi vaan sanoa hänelle: "Ai nää? Nämä on nää vanhat, mitä en ole vaan käyttänyt vähään aikaan!" Miehet, ne miehet. Pitää säästää vähän miesparan tunteita, vähän niinkuin silloin kun hevoset tuli vaan hoitoon..  Kunnes paljastin eikun omiahan ne nyt on, kun olin jo ehtinyt luvata etten koskaan enää hanki omia hevosia!! ;-D :-D Se on jo kokonaan toinen tarina.. Ehkäpä tuo on jo 15 vuodessa ehtinyt tottua, ehkä...

Terv. Pilkkuhulluuden piikkiin nämäkin ostokset

20190716_090807.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pilkkuja, pilkkumania, polka dot, lola ramona, Spartoo, disney samsonite dalmatian reppu, kauneuden karkkikauppa, polka dot sateenvarjo

Team pilkkupojat, muistatko vielä?

Perjantai 12.7.2019 klo 20:51 - Pilkkukuumeilija

Muistatko vielä team pilkkupojat, Hulkin ja Hugon?

Jos muistat heidät facebookista ja omilta nettisivuiltaan, niin olet ehkä huomannut sivuissa ja hevosissa yhtäläisyyksiä? Olen näidenkin sivujen ylläpitäjä ja näiden hevosten entinen omistaja. Pahoittelut teille noin 1000 seuraajalle, jotka jätin selityksittä!!! Hugohan lähti ensimmäisenä ja sitten myin myös Hulkin ja poistin sivut sen enempiä selittelemättä. En vain jaksanut siinä elämäntilanteessa. Olin ollut aika myllerryksessä, oli oman yritykseni konkurssi, työttömyys ja sitten meille tulikin ensimmäinen sijoitettu lapsi. Siinä kaikessa tuntui, ettei hevosille ollut enää sijaa, ei aikaa eikä rahaakaan..

Lähes vuoden olinkin ilman hevosia, mutta jokin kaipuu niihin oli koko ajan. Tosin pilkut oli jo vienyt pilkkupoikien kanssa niin mennessään, etten voinut kuvitellakaan minkäänlaista muuta hevosta. Tosin ajattelin, etten koskaan tule saamaan mitenkään samanlaisia takaisin. Kunnes tuli Hulkin pari vuotta nuorempi täyssisko myyntiin! No, sen enempiä miettimättä tämä neitokainen tänä keväänä seilasi Virosta paatissa meren yli tänne Suomeen ja mulle. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, todellakin! <3 Tämä neiti onkin lunastanut jo kaikki ne odotukset ja enemmänkin, siitä mitä osasin odottaa sen olevan kun oli Hulkille niin läheistä sukua. Olen kyllä tyytyväinen, että nyt on varsa, koska meillä on aikaa, vain aikaa, ei mikään kiire minnekään..

Toinen pilkkuponi tuli muutamaa viikkoa myöhemmin, olin ne lähes samaan aikaan bongannut... Kun nyt olin sijaisvanhempi, niin odotin että pikkuponille olisikin käyttöä ja kun kotipihaan ne kuitenkin tulisivat, niin seuraponi olisi kuitenkin hyvä olla. Ponia käytiin katsomassa ja olihan se kuin jokin satuponi ja oma poika rakastui siihen niin kovasti, että pakkohan senkin täytyi muuttaa meille! <3 Koska en kuitenkaan ole mikään miljonääri, niin kyllä rahoitus kaikelle jo itseäkin kovasti mietitytti..  ja pelkäsin etten saa rahoja millään kokoon, vaan onnistuihan se sittenkin!! Ja nyt meillä on kaksi ihanaa pilkkuponia taas ja uusi elämä edessä!  Hulluna mua moni pitää vaan pitäkööt!! ;-D

Alla kuvissa Hugo ja Hulk, mun entiset pilkkupojat! <3 Kaikkea hyvää niille uusiin perheisiin!

20170622_151823.jpg

20170714_145053.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: team pilkkupojat, Hulk, Hugo, pilkkumania

Pilkkukuumetta ilmassa?

Keskiviikko 3.7.2019 klo 19:44 - Pilkkukuumeilija

DIAGNOOSI: PILKKUKUUME                   

OIREET: HILJALLEEN PAHENEVAT TS. OIREIDEN KUVA LUETELTU ALEMPANA TARKEMMIN

HOITO: EI PARANNUSKEINOA!

Tyypilliset oireet pilkkukuumeilijalla alkaa pakko-oireina. On pakko saada erilaista Polka Dot, pilkullista, dalmatialaiskuvioinnilla tai leopardikuvioinnilla olevia tavaroita. Keräily alkaa suht viattomasti polka dot astioista, hameista, kengistä.. Pahenevassa vaiheessa alkaa talon seinät täyttyä pallokuviollisista tapeteista, piirrellään ja suunnitellaan paperille pilkkukuvioita ja etsitään kuumeisesti polka dot/pilkkukuviollisia tavaroita, esineitä ja ELÄIMIÄ netistä ja lehdistä. Alkuvaiheessa tautia yleensä polka dot/pilkkukuviointi on aina musta-valkoista ja keräillyt esineet lähinnä kertakäyttöesineitä tai pieniä hyödyllisiä arjen tavaroita esim. sateenvarjoja, sadetakki, mutta taudin edetessä alkaa kelpaamaan eri värisetkin polka dot esineet. Taudin yhteisenä tekijänä on kuitenkin aina PILKKUKUVIOINTI jota ilman pilkkukuumeilija ei enää osaa elää! Esineet voivat alkaa olla polka dot kuvioinnilla mintun, sinisen, keltaisen, oranssin, vihreän, punaisen tai minkä tahansa väristä ja tämä on yksi pahenevan oireen merkki. Taudin yhä edetessä, alkaa pilkkukuumeilija etsimään pilkkukuvioinnilla olevia eläimiä, hevosia esim. knabstrupinhevosia, dalmatiankoiria, dalmatianvärisiä kaneja, ankkoja mitä vaan kunhan on pilkkuja!! Maanisessa vaiheessa pilkkukuumeilija saattaa maalata valkoiseen hevoseen tai koiraan mustia pilkkuja! Ongelmia tästä ei yleensä synny, ellei eläimet ole naapurin!! Parannuskeinoa ei ole tiedossa, mutta oireita helpottaa kovasti oman pilkkuystävän halailu ja suukottelu!

TARTUNTATAPA: EI TIEDOSSA, MUTTA ON HUOMATTU PILKKUKUUMEEN LEVIÄVÄN SALAKAVALASTI TAUTIA SAIRASTAVASTA IHMISESTÄ TOISEEN!

TÄMÄN TAUDIN ON TODENNUT: JOKU WANNABE TOHTORI!!

Kuvahaun tulos haulle polka dot

Kuvahaun tulos haulle polka dot

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pilkkukuume, pilkkumania