M&M Pigasus blogi

Vielä on kesää jäljellä..

Perjantai 14.8.2020 klo 22:52 - Pilkkukuumeilija

Vielä on kesää jäljellä vai onko?

Ainakin minusta tuntuu, että kesä on vaan ohi hurahtanut ja juuri mitään en ole kerennyt tehdä mitä olen suunnitellut!! Ainakin lapsieni, oman ja lainalapsen, osalta kesäloma loppui ja koulut alkoivat ja siinä mukana alkoi arkinen aherrus täälläkin. Tekemistä on riittänyt kun lapset on sieltä maaliskuusta asti ollut lapset kotona, kun tämä koronahässäkkä alkoi, etäkoulun ohjaus ja sijaisvanhempana myös paljon muitakin velvollisuuksia, kuin lapsen kotona hoitaminen ja se etäkoulu. Mukanahan on tiiviisti mm. sukulaistapaamiset ja sosiaalityöntekijöihin yhteydenpito, lasten harrastukset, viemistä ja tuomista moneen paikkaan, ruoan laittoa, nahistelujen selvittämistä ja leikkien ohjaamista.. Vaikka itse olen täyspäiväisesti kotona ainakin vielä tällä hetkellä, niin tekemisen puutetta ei ole ollut. Toki tuossa aiemmin opiskelin, mutta nyt olen toistaiseksi keskeyttänyt tuon oman opiskelun. Meille on myöskin tulossa jossain vaiheessa ainakin toinen sijoitettu lapsi niin kiirettä muihin hommiin ei ole.

Eläinten kanssa riittää puuhastelua. Daisyn ja Daimyn kanssa ollaan vietetty ihanat puolitoista kuukautta järven rannalla laitumella ja parin viikon päästä olisi tarkoitus tuoda heidät jo kotiin. Syömistä kyllä riittäisi, mutta etenkin Daimy alkaa jo pulskistua siihen malliin, vaikka ei rehevä laidun olekaan ja liikkuvat paljon, niin silti en uskalla pidemmälle syksyyn asti kyllä pitää. Olen joka päivä siellä käynyt tietenkin heitä katsomassa ja tarkistamassa, että kaikki ok. Tähän mennessä kaikki onkin mennyt hyvin ja mitään yllätyksiä ei ole ollut. Tai no kerran oli portin langat sotkeutunut, mutta paikoillaan ja sähköt pois päältä ja hepat kiltisti silti oikeassa paikassa. Koskaan ei ole selvinnyt mitä oli tapahtunut, mutta pellon omistajan kanssa ollaan epäilty josko olisi joku traktorilla ajanut siitä liian läheltä, kun olivat juuri silloin tien varsia niittäneet. Olisiko sitten ehkä osunut lankoihin ja laittanut ne vain jotenkin paikoilleen? Laitumella on paljon mökkiliikennettä ja varmaan kutakuinkin kaikki tietää pellon omistajan, niin epäiltiin, että ainakin hänelle olisi tullut tietoon jos heppani olisi olleet karkuteillä. Ensi kesäksi tosin olen miettinyt jonkinlaista kameravalvontaa, kun aina en itse voi olla paikalla. Tiedä sitten miten sellainen onnistuisi? Ja onko semmoinen Suomen pykäläviidakossa sallittua? Pitänee ottaa selvää.

Meille tuli myös kuukausi sitten sokerioravia, niistäkin tulen varmasti postailemaan juttuja jatkossa enemmänkin. Näitä on 2 tyttöä ja 1 poika, ne ovat 2 vuotiaita ja toivottavasti saamme myös poikasia joskus tulevaisuudessa heille! Minulla on ollut itselläni sokerioravia viimeksi 15 vuotta sitten, ne oli silloin ja on yhä edelleen aika harvinaisia Suomessa. Tuolloin minun onnistui muutama poikanenkin kasvattaa. Laji ei ole välttämättä kovin hyvä lisääntymään ja tämä onkin vähän kuin herran hallussa. Suomen kielinen nimi sokeriorava on harhaanjohtava nimi näille, uudeksi nimeksi on ehdotettu mahlapussikiitäjää. Kyseessä on siis pieni, noin hamsterin kokoinen eläin, jolla on mahassaan pussi niinkuin kengurulla tai koalalla. Pussissa emo kantaa poikastaan ja imettää tätä. Sokeriorava osaa myös liitää ja sillä on siis liitopoimut. Tästä syystä nämä tarvitsevat paljon tilaa, mieluiten kokonaan oman huoneen tai valtavan ison häkin ja paljon silti vapaana oloa. Itselläni silloin vuosia sitten nämä asuivat omassa huoneessaan ja se oli ehkä suurin syy, että lisääntyminen onnistui. Nämäkin oli alkuun pari viikkoa omassa huoneessa, mutta sittemmin muuttivat omaan suureen häkkiinsä. Nyt odotamme, että he kotiutuvat kunnolla ja kesyyntyvät, jolloin voisi päästää vapaaksikin välillä. Ja tämä siis sisällä talossa, ulos ei voi laskea, sitten ne kyllä katoisi kokonaan.. Nämä ovat kotoisin lämpimistä maista Australiasta, Uudesta-Guineasta ja Tasmaniasta. Ja viihtyvät yli 20 asteen lämpötiloissa. Nimensä mukaisesti tykkäävät kovasti makeasta, mm. hedelmistä, mutta tarvitsevat myös proteiinia ruokaansa, eli mm. hyönteisiä. Me saatiin heille mukaan oma jauhopukkifarmi ja opetellaan nyt kasvattamaan siis jauhomatoja ruokaeläimenä.. Mikään kovin hyönteisrakas en ole, mutta ehkä tämä vielä juuri ja juuri menettelee. Perheen isäntä taas taisi ihastua enemmän näihin matoihin kuin itse sokerioraviin!! :-D

20200717_223719.jpg

Palataan vielä hevosiin.. Paljon enemmänkin olisin halunnut hevosten kanssa puuhailla, mutta Daisy on ollut vähän sen oloinen, että ei ehkä suostu yksin jäämään laitumelle niin on pakko ollut olla koko ajan joku osaava ihminen sen kanssa mukana. Lapset kun ei sen kanssa vielä pärjää ja omat lapseni eivät yksin pärjää vielä Daimynkaan kanssa. Niin tekeminen on näiltä osin ollut hieman hankalaa. Daimy taas jäisi helposti yksinkin ja pysyy missä vaan langoissa, mutta kun itselläni on lähes aina ainakin jompikumpi lapsista mukana, niin ei siinä Daisynkaan kanssa ihan kovin ihmeitä ole päässyt tekemään. Daisy kyllä tykkää lapsista, mutta osaa olla vielä hieman kohelo ja äkkinäinen liikkeissään. Lasteni turvallisuus ja toki itsenikin on aina etusijalla kaikessa tekemisessä, joten helposti jää sitten tekemättä jos lapset mukana. Onneksi on aikaa eikä meillä ole mikään kiire. Hiljaa hyvä tulee jne. Eipä se järviveteenkään tuleminen ollut mikään ihan peace of cake -juttu. Daimyhan ei ekalla kerralla tullut ollenkaan, vaikka kaksi tuntia sitä houkuttelin porkkanoilla ja kannustin ja välillä vähän käskinkin. Ihan tappelemaan en ruvennut, koska en halunnut ensimmäisestä järveen menemisestä huonoa kokemusta. Uskoin, että se jossain vaiheessa tulee kun on kärsivällinen. Tosin hieman jo ehdin epäillä tuleeko sittenkään ollenkaan kun ei kahdessa tunnissa tullut. Olin olettanut, että Daimy rohkeana ponina tulisi helposti ja Daisy säikympänä ja epäileväisempänä uusia asioita kohtaan tulisi paljon vaikeammin.. Vaan toisin kävi! Daisylle riitti n.15 minuutin rauhassa rannan tutkiminen ja kaviolla ja turvalla veden kokeilu, ja positiivisella vahvisteella palkitseminen jokaisesta askeleesta eteenpäin ja niin oli varsa pian vedessä. Seuraavalla kerralla otettiin molemmat siihen yhtäaikaa ja Daisyn avulla se Daimykin uskaltautui lopulta veteen. Sen jälkeen ollaan saatu jo useampi kerta nauttia heidän kanssaan vesileikeistä! Molemmat polskuttelee ja turvallaan pyörittelee vettä niin kovasti, että yksikään lähellä olija ei säily kuivana! On ollut hepoilla hauskaa ja meillä kanssaolijoilla!

Yksi tälläinen kahlailukerta Daimyn ja Daisyn kanssa ja sen tuottama piristeruiske, terapeuttisuus, on jäänyt tässä erityisesti mieleen. Olin juuri edellisenä päivänä kuullut kuinka erittäin rakas läheiseni on sairastunut vakavasti, haimasyöpään. Olen ollut siitä asti ja olen nytkin niin masentunut ja surullinen hänen puolestaan. Niinkuin olin silloinkin. Ei oikein pysty niin iloitsemaan mistään. Kuitenkin se hetki siellä hevosten kanssa järvessä käänsi ajatukseni hetkeksi muualle ja sain iloita vapaasti, vapautua surun taakasta, edes hetkeksi. Se auttaa jaksamaan nämä vaikeat hetket läheisen rinnalla, olla tukena ja auttaa taistelemaan. Välillä en tiedä miten selviäisin ilman turpaterapeuttejani, vaikka on kaikista eläimistä apua aina. Uskon vahvasti eläinten terapeuttiseen voimaan ja siitä syystä olen käynyt näitä eläinavusteisia koulutuksia. Sijaisvanhempana tämä on entistäkin tärkeämpää. Sekä lapselle, että minulle itselleni. Tähän liittyen olen juuri perustamassa toiminimeä ja se onkin ytj:llä käsittelyssä jo. Tämä liittyy myös tekemäämme metsäkauppaan lähitulevaisuudessa, johon y-tunnus tarvittiin. Tarkoitus tarjota tätä eläinavusteista toimintaa toiminimeni alla, mutta saa nyt nähdä miten kaikki lähtee käyntiin. Ennen kaikkea tärkeintä on olla nyt läheiseni tukena, mikään muu ei ole tärkeämpää tällä hetkellä. Elämä on niin h*mmetin epäreilua. Niin älyttömän epäreilua. Miksi jotkut saa koko maailman tuskan ja toiset tuntuu saavan kaiken hopeatarjottimella? Läheiseni joka on sairastunut on jo saanut kantaa aivan liian monta tuskaa ja aivan liian monta murhetta, omani vain kalpenee sen kaiken rinnalla. Voi kunpa voisin jotenkin auttaa, kantaa osan tästäkin tuskasta ja murheesta. Ihminen on niin voimaton, kun ei tiedä miten auttaa parhaiten.

Muuta en osaa nyt tähän enää sanoa.

-Pilkkukuumeilija

20200717_193819.jpg

20200716_122947.jpg

20200716_122138.jpg

20200717_183115.jpg

20200717_182451.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kesäloma, pilkkuhevonen, koulun alku, kesä ohi vai ei, sijaisvanhemmuus, poni, hevonen, koira, minipossu, kissa, ankat, lapset, töitä, koulua, sokeriorava, suru, läheinen, vakava sairastuminen, syöpä

Laitumelle vihdoin!

Keskiviikko 8.7.2020 klo 18:54 - Pilkkukuumeilija

Daisyn & Daimyn kesäloma alkoi!

Ihana kesä!! Harmittavasti kyllä helteet loppui juuri kun sain omat heppani aivan ihanalle laitumelle järven rannalle nyt viime viikonloppuna, eli heinäkuun alussa. Vuokrasin siis niille kahden hehtaarin peltolaitumen järven rannalta n.30 kilometrin päästä kotoani. Tämä tuli tarjolle jo alkuvuodesta ja silloin kävin paikan katsomassa ja sopimassa vuokrauksesta. Nyt hevosten ollessa siellä, käyn tietysti päivittäin katsomassa, että kaikki on ok ja pellon omistaja asuu siinä lähellä ja ilmoittaa jos jotain poikkeavaa.

Pitäisi olla myös Daimy -ponille hyvä laidun, kun ei ole vahva ja lannoitettu, mutta ei myöskään kitukasvuinen (joissa monesti kovat sokerit). Tarkoituksella nyt myös mentiin vähän myöhemmin, eikä heti touko/kesäkuun vaihteessa jolloin heinän ravinteet vahvimmillaan. Daimy on kuitenkin jonkun verran lihava. Ponin kanssa saa laidunasioissa olla aina tarkempi! Onneksi nämä myös liikkuvat yhdessä paljon, Daisy etenkin on kova liikuttamaan Daimya. Kutsunkin sitä Daimyn omaksi henkilökohtaiseksi personal traineriksi. :-)

Oli muuten paljonkin asioita mietittävänä, kun vein hepat pois omasta pihasta. Etenkin, että on aikaa ja rahaa (bensaa palaa) käydä siellä joka päivä versus kotipiha, kun ei tarvitse ajaa kotoa mihinkään ja mitä jos jotain sattuu, kun en olekaan paikalla? Kotipihassa kuitenkin saan ne tarkistettua monta kertaa päivässä, mutta ei ole kyllä mitään järkeä ajella 60 km useamman kertaa päivässä.. Onneksi pellon omistaja asuu siinä vieressä. Vedetkin saan siitä pellon omistajan pihalta omilla kanistereilla vietyä laitumelle. Jos olisi enemmän hevosia, niin vesiasiankin saisi miettiä uusiksi, koska helteellä iso hevonen juo sen 100 litraakin päivässä ja siinä olisi useamman hevosen kohdalla jo muutamalla 10-20l kanisterilla tekemistä viedä vedet.. Mutta näille kahdelle ihan hyvin onnistuu. Ja kun ei ollut valmis laidun missä muita hevosia, niin myös itse piti aidata. Siinä olikin vähän laskemista, että kuinka monta tolppaa ja kuinka monta metriä aitanauhaa.. Plus akulla toimiva paimen piti hankkia, koska kotona sähköpaimen toimii verkkovirralla ja semmoista ei saa laitumelle. En kylläkään aidannut heti koko peltoa, koska hyvä vähän katsoa miten homma alkaa toimimaan ja kuinka paljon nämä syö tai talloo, ettei turhaan aitaisi koko peltoa. Tosin eipä siitä haittaakaan kyllä olisi, jos vetää välilangat. Näiden kanssa ei vaan ole kiirettä lisäheinälle, niin kerkeää myöhemminkin aitaamaan ja no ootella seuraavaa tiliä. Kustannuksia kun syntyy ostamalla kaikki tarvittavat, laidunvuokra ja lisäksi kuljetus kun ei omaa traileria ole.

Itse en tosiaan omista traileria, en edes pikku eetä. Vielä ei ole ollut kyllä tarvettakaan, hyvin vähän loppujen lopuksi ollaan liikuttu. Omalla autollani ei saa muutenkaan vetää kuin pientä traileria ja silloin olisi joutunut viemään hepat erikseen yksi kerrallaan. Nuoren hevosen kanssa se kaveri on ihan hyvä juttu kun ei ole vielä kokenut matkustaja. Lisäksi itse en ole kyllä mikään varma trailerinvetäjä. Olen kyllä poneja kuskannut ja on ollut oma traikkukin pikkuponiaikaan. Traikkua osaan peruuttaa ja tuleehan se perässä mihin vaan ja ponien kanssa asia ei jännittänyt, mutta ison nuoren hevosen kanssa olisi hyvä olla kokenut kuski. En näe itseäni ainakaan vielä sellaisena, joten ostin palvelun kokeneemmalta.

Daisy empi n. 15min koppiin mennessä, kun oli uusi tuntematon koppi, aiemmin on mennyt ihan ok. Ne muutaman kerran mitä on kuskattu. Kuitenkin pian rohkaistui ja Daimy on hyvä tuki ja turva kokeneena ja varmana ponina. Tässä kopissa olikin yläosa pressua ja edellisissä ollut kiinteä vanerinen tmv. luukku ja se olikin Daisylle kauhistus. Vaikka se pressu toki laskettiin hiljaa ja hevoselle puhellen, niin Daisy paikoillaan ravasi kauhuissaan ja oli hyvinkin sen oloinen, että hyppää minä hetkenä hyvänsä etupuomin päälle. Luojan kiitos olen treenannut sen kanssa paljon päällä myötäämistä ja käyttänyt positiivista vahvistetta (porkkanaa ja naksua), sillä sain sen olemaan hyppäämättä ja vain ravasi paikoillaan koko traikun hytkyessä sen tahdissa.. Onneksi oli iso, uusi ja telitraileri ja kunnon vetoauto, niin ei ollut kuitenkaan mitään vaaraa esim. kopin kaatumisesta. Ei kait ne kyllä muutenkaan hevillä kaadu.. Siinä vaiheessa vain itsellä kävi kaikki kauhuskenaariot mielessä, että jos se kuitenkin hyppää etupuomin päälle, viimeistään traikun ollessa liikkeellä (koskaan ei ole sitä tehnyt, mutta nuori hevonen). Mietin, että eipä se pikkuponien kanssa ollut koskaan pelkona, ainakaan niin, että siinä nyt mitään hirveitä kävisi.. Olin iloinen, että oli kokenut kuski MINUN turvana ja rohkaisijana! Matka meni hyvin ja Daisy matkusti hyvin yrittämättä mitään etupuomin päälle tulemisia.

Ihan laitumelle asti ei traikulla viititty mennä, vaan hepat jäi pellonomistajan pihaan josta talutettiin ne laitumelle. Matkan päätteeksi Daisy oli hiestä märkä jännitettyään niin paljon, mutta pressun avaus ja lastaussillan avaaminen ei sitä enää jännittänyt. Myös reilu kilometrin matka taluttaen vieraassa paikassa laitumelle meni hienosti. Siinä se luotti selkeästi minuun ja laitumelle päästessään ne molemmat tuli vasta meidän perässä tutkimaan laitumen perimmäistä nurkkaustakin. Eli mitään hienoja laukkaspurtteja ne ei jaksanut kumpikaan enää siinä vaiheessa ottaa. Seuraavina päivinä ne oli selkeästi linnottautunut siihen laitumen nurkkaukseen mistä ne tuotiinkin ja vähemmän käyneet siellä toisella puolella aitausta. Oli niin tallattu se nurkkaus ja polkuja näkyi hyvin pitkässä heinässä. Seuraavina päivinä kun olivat kotiutuneet, niin alkoi jo se tuttu laukkailu ja niiden välinen kisailu.

Muistan montakin hevosta jotka aina villiintyy laitumella niin, ettei niitä saa ainakaan ekoina päivinä laitumelta kiinni tai sitten myöhemmin loppusyksystä laidunkauden jälkeen.. Ei kaikki omia, mutta on ollut kyllä omanakin semmoinen. Näissä on ilahduttavaa huomata, että laitumeltakin mua tervehditään iloisesti hirnahtamalla ja tulemalla heti oma-alotteisesti luokse! Ja kun lähden kävelemään aidan viertä aidan ulkopuolelta sieltä Daisy aina kiirehtii mun vierelle ja kävelee rinnalla laitumen loppuun asti ja jos jään johonkin seisoskelemaan, niin sekin jää. Daimykin sieltä tulee sitten, mutta enemmän Daisyn perässä. Daisylle taas se oma ihminen on tärkeä. <3 Mun rakkaat! <3

Kunhan ilmat lämpenee, niin päästään varmasti kokeilee uintipuuhiakin. Kunhan herkkä Daisy suostuu veteen.. Siinä on heti laitumen vieressä veneranta, missä saa ihan luvan kanssa uittaa hevosia. Ja siinä nähtiinkin eilen kun kävi lähitallin kaksi hevosta ratsastajineen katsomassa rannalta, mutta oli turhan kova aallokko silloin. Siinä oli munkin hepoilla ihmettelemistä, kun vieraat hepat siinä ihan heidän vieressä, mutta olivat vaan siinä rannalla käymässä. :-) Ja onneksi tuolla ei ole nyt ollut sinilevää, joten uimaan varmasti vielä päästään!

Nähtiin tavi poikasineen muutamana päivänä, kun on tullut auton edelle juuri laitumen kohdilla ja siitä talsinut veteen. Vesilinnut on kyllä yksi mun lemppareista, kuten omat ankatkin! Ihania! <3

Aivan ihana paikka ja mä odotan, että meille tulee ihana kesä tuolla! Suunnitelmissa myöskin telttailla siinä hevosten lähellä ja jättää meidän huvilateltta siihen taukopaikaksi meille. Ja mitä nyt vielä keksitäänkään. Ihanat maisemat ihan vaan kävellä heppojen kanssa tuolla. Tulis vaan nyt sitä aurinkoa ja lämmintä!! :-)

Kyllä on piristänyt mieltä! Terv. pilkkukuumeilija :-D

20200705_152409.jpg

20200705_152308.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laidun, järven rannalla, hevoset, hevonen, poni, järvenranta laidun, Daisy, Daimy, pilkkumania, pilkkuja, pilkullinen hevonen

Kuulumisia!

Maanantai 8.6.2020 klo 20:57 - Pilkkukuumeilija

Kuulumisia viime kuukaudelta!

Ensiksi palaan syihin siitä miksi jouduin viemään Fredin, ihanan pilkkukoirani, dalmatialaisen viimeiselle matkalleen. Asia on minulle yhä vaikea, enkä halua siitä sen enempää jauhaa, mutta jotain siitä voin kertoa. En kaipaa arvosteluja, enkä asian puimista, mutta haluan silti kertoa mitä tässä kävi.

Fredin käytös muuttui hyvin yllättäin ja se eräänä päivänä syöksyi lapsieni kimppuun, jotka olivat trampoliinilla hyppimässä. Fredi puri trampalla ensin toista lasta ja retuutti selästä ja hihasta, kuitenkin tilanteen siinä hetkellisesti rauhoittuen ja lapset lähtivät trampalta pois.  Lapsieni jo poistuessa trampoliinilta, Fredi kuitenkin vielä hyppäsi toisen lapsen päälle kaataen tämän ja purien useammasta kohtaa. Ennen kuin itse ennätin väliin ja edes tajuamaan mitä tapahtui. Tilanne alkoi hetkessä ja oli ohi hetkessä. Fredi oli ennen tilannetta ja tilanteen jälkeen heti oma itsensä. Tilanteen pelasti se, että oli kylmä päivä ja lapsilla oli vielä suht hyvin vaatetta päällä. Kovin isoja puremajälkiä ei tullut, mutta kokemus oli traumaattinen meille kaikille.

Fredihän on kodinvaihtaja ja ollut meillä vasta vuoden, se on ollut lapsiperheessä ennen meille tuloa, enkä usko, että se on aiemmin näin käyttäytynyt edes edellisessä kodissaan. Joitain viitteitä sen arvaamattomuudesta oli jo aiemmin, mutta en koskaan uskonut, että se käyttäytyisi näin rajusti ja tekisi mitään noin yllättävää. Millään tavalla kipeältä se ei vaikuttanut. Oikeastaan en edes tiedä tarkalleen mitä tapahtui, mikä siis Fredille tuli, mutta en halunnut, enkä pystynyt asiaa lähtemään sen enempää selvittämään, koska luotto koiraan meni. Ja koska olen myös sijaisvanhempi, niin en todellakaan voi pitää arvaamatonta koiraa ja lähteä lasten kustannuksella selvittämään toistuisiko tapahtuma ja mikä siihen oli syynä. Lapsilla on jo ennestään ihan riittävästi traumoja ja meidän perheen ei kuulu niitä aiheuttaa lisää.  Jos olisin lapseton, en usko, että olisin vienyt Frediä vielä lopetettavaksi, mutta tässä tilanteessa se oli ainoa oikea ratkaisu. 

20190716_164731.jpg

Niin iso ikävä Frediä ja sydämeen sattuu katsoa sen kuvia! Lepää rauhassa rakas ystäväni, Fredi! Ainoa pilkkukoirani! <3

Omilla vanhemmillani on ollut dalmatialainen vuosia sitten ja senkin elämä päättyi lyhyeen, koska kävi jonkun nuoren tytön päälle ja raateli käden todella pahaan kuntoon. Vanhempani varoittelivat minua tästä rodusta, mutta en uskonut. Enkä kyllä vieläkään usko, että itse rotu olisi tähän syynä. Yksilökysymys ja taustalla vaikuttaneet asiat, perimä, kokemukset. Fredin kohdalla en tiedä paljoakaan näistä. Vanhempieni koira oli syntynyt ilmeisesti sen ajan pentutehtailijalle ja pentuekoko oli iso ja pentueen emässä oli jotain luonnevikaa (jälkeenpäin kuultua). Fredin suvusta en ole kuullut mitään vastaavaa. En menisi vannomaan, vaikka Fredillä olisi ollut aivokasvain? Kyllä silti kiinnittäisin huomiota tämän rodun kohdalla jalostukseen ja luonteeseen, kuten kyllä minkä tahansa rodun kohdalla pitäisi. Onhan se hyvin suosittu rotu ja valitettavan paljon olen huonoa nyt kuullut. Siltikään en sanoisi, etten enää ikinä missään nimessä tämän rotuista ottaisi. En tiedä. Toki tällä hetkellä on tunne, että en halua yhtään koiraa enää lisää.

Vasta viime syksynä jouduin luopumaan australianpaimenkoira Mindystä sen sairauksien takia. En ole siitäkään kunnolla ehtinyt toipua. En usko, että meillä on pitkään aikaan uuden koiran aika. Minun silmissäni siltikään kumpikaan roduista ei ole piloilla, ei australianpaimenkoira, eikä dalmatiankoira. En tiedä tuleeko meille kumpaakaan noista roduista enää, mutta en täysin poissuljekaan ajatusta. En kyllä myöskään riemusta kiljuen voi suositella rotu(j)a kenellekään, kummassakin rodussa on omat hyvät ja huonot puolensa. Tarkkaan kannattaa ottaa selvää.

20190415_152423.jpg

Aivan liian monta rakasta ystävää olen lyhyen ajan sisällä menettänyt. Sydämeni on palasina ja ei se varmasti koskaan enää ihan ehjäksi tulekaan. Kyynelien läpi tätäkin kirjoitan. Niin paljon yhä sattuu, kun kaivoin näiden kahden rakkaan kuvat tiedostoista. <3 Voi  rakas Mindy, sinuakin mä niin kaipaan!! <3 <3 <3

Samaa kyllä olen sanonut chihuahuastakin. Luonteeltaan ne on aivan ihania ja pieni koira ei ainakaan pahasti pääse ketään vahingoittamaan, mutta paljon niillä on sairauksia. Jo kaksi chihuahuaa olen joutunut lopettamaan nuorena, toisen reippaasti alle vuoden ikäisenä ja toisen 6 -vuotiaana. Sairaudet on toki monen rodun ongelma. Onko tervettä rotua olemassakaan? Tästä syystä otin kattavan vakuutuksen uusimmalle tulokkaallemme, eli chihuahua Mintulle. Yleensä mun eläimillä ei ole ollut vakuutuksia, koska kun eläimiä on paljon niin vakuutuksiin menee ihan älyttömät summat rahaa ja niillä olisi jo monta eläinlääkärilaskua maksanut. Mintun kohdalla taas en miettinyt yhtään, että otanko vakuutuksen..

Muuten meille ei kai kuulu mitään ihmeellistä. Valokuvausta olen harrastanut entiseen malliin, lenkkeilyt on mennyt vähän miten on mennyt...  Ihan motivaatio ei ole ollut kohdallaan, surussa vellonut. Ei siitä sen enempää just nyt. Daisyn olen kuitenkin päättänyt nyt opettaa ajolle. Olin ajatellut ensin, että en.. mutta nyt on molemmille hepoille etsinnässä edulliset kärryt ja valjaat, niin päästään aloittelee nekin hommat. Ja valjakkoajohan se on mikä kiinnostaa. Daisyn kanssa haluan päästä aloittamaan jotain järkevää ja säännöllistä, kun ratsastamaankaan sillä ei vielä vuoteen pääse. Ja no ehkä kaikuu vähän korvissa mun miehen sanat; "Miksi sun pitää ostaa aina niitä hevosia millä ei tee yhtään mitään, vuosikausia saa odottaa ja tuolla ne turhan panttina vaan seisoo??!!!" Ja ei se kuuntele, kun sanoo, että voihan maasta käsinkin tehdä vaikka ja mitä.. Kaikuu mun sanat kuuroille korville..

20200602_192017.jpg

Onneksi on näitä elämän piristäjiä!  mm. Daisy, Daimy & ankat!! Ankkojenkin tekemisiä on niin ihana seurata ja niistä tulee aina niin iloiseksi! :-)

Mintun kanssa oon ajatellut, että kun ankat tuli takaisin ja mulla ei ole enää paimenkoiraa, niin kaipa Mintullekin voisi jotain paimennuksen alkeita opettaa. Heräsin ajatukseen, kun se innoissaan juoksi ankkojen ympäri ja ympäri ja ympäri.. ja ajoi niitä hetken haluamaansa suuntaan. Siinähän mulle pieni paimenkoira hei!! Löysinpä youtubestakin muutaman paimentavan chihuahuan itselleni motivaatioksi.

Nyt olen opettanut Mintulle, että se voi olla Manteli -possun selässä. On niitä ratsastavia koiria ennenkin nähty, mutta kyllä mun silmissä Manteli ja Minttu on ihan ilmiselvä Timon ja Pumba! Ei tällä mitään sen syvempää tarkoitusta ole. Yhteistä hupia meille ja possu ja koirahan on innostuneita, koska tämä tietää aina paljon herkkuja kuten minkä tahansa tempun opiskelu. Mintun olen saanut jo siihen mielentilaan, että se ihan tyytyväisenä makoilee possun selässä odottaen vuoroaan milloin emäntä tiputtaa kinkut suuhun! :-) Possun taas ei tarvitse kuin seistä paikallaan ja se taas on Mantelista vielä hetkittäin harmittavaa, koska haluaisi tulla lähemmäksi valkkaamaan parhaimmat herkut! :-D

Tässä vielä yksi piristyskuva päivään! Timon ja Pumba..... Eikun siis Manteli & Minttu! <3

20200608_182704.png

Surumielinen sinnittelijä teidän oma Pilkkukuumeilija

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koiran lopetus, agressiivisuus, arvaamattomuus, valokuvaus, pilkkuhepat, pilkkuponit, Daisy, Daimy, Manteli, Minttu, chihuahua, minipossu, hevonen, poni, coton de tulear, pilkkumania, kuulumisia, dalmatiankoira, australianpaimenkoira, jalostus, sairaudet

Hyvää vappua lukijoille!

Perjantai 1.5.2020 klo 21:44 - Pilkkukuumeilija

Vappukuvailuja ja pelottavat ilmapallot

Vaikka mikään ammattivalokuvaaja en olekaan, niin tykkään ottaa paljon kuvia eläimistäni. Se nyt ehkä onkin suurin syy ylipäätään pitää facebook -sivuja ja blogia.. En mikään super innokas ole kirjoittamaan, mutta etenkin kuvaillessa tulee silloin tällöin vastaan asioita, joista tekee mieli "avautua" enemmän ja blogi sopinee siihen paremmin kuin facebook -sivut. Ja tänne on kiva jakaa kuvia, joita on monesti tuhat samantyyppistä.. Ihan kaikkia ei viitsi faceenkaan tunkea.. ;-)

Mietin, että olisi kiva saada kivoja vappukuvia hevosista, mutta tulikin kuvattua ensin koiria kun ne siinä oli vieressä jo valmiina. Koirien kuvailu on aika helppoa, etenkin Fredin ja Hipsun, koska ne osaa jo -paikka käskyn ja ovat tottuneet moneen. Minttua vähän jännitti pallot, mutta ei mitenkään merkittävästi ja rohkaistui siinä Hipsun ja Fredin vieressä.

Hevosten kanssa jo osasinkin odottaa, että ilmapallot on niistä pelottavia. Ulkona vieläpä tuuli jonkun verran ja ilmapallot sitten leijaili hallitsemattomasti aina hetkittäin, joten oli vaikea kerralla siedättää paljon. Daimy on yleensä se uteliaampi ja rohkeampi, mutta nyt ei senkään kantti kestänyt niin, että olisi saanut sen rentoutettua pallot kyljessä. Oli alunperin ajatuksena laittaa pallot Daimyn kaulalle, mutta siedätys olisi pitänyt aloittaa paljon aiemmin kuin vappupäivänä kun kuvat olisi pitänyt jo olla.. No, kuvaillessa usein joutuu muuttamaan vähän suunnitelmiaan ja ehkä ensi vapuksi tulee siedätettyä hepat ilmapalloihin paremmin.. Ainakin tässä tulee jatkettua siedättämistä niihin palloihin vapun jälkeenkin, samalla voisi siedätellä muihinkin asioihin mitä tulee mieleen. Erittäin hyvä asia muutenkin nuoren hevosen koulutuksessa tottua kaikkeen mahdolliseen. Jonkun verran tätä on tullut tehtyäkin, mutta ei nyt vähään aikaan.

Manteli -possua oli kuitenkin lopuksi kaikkein kivointa kuvata! Sekin aluksi vieroksui ilmapalloja, mutta eipä tarvinnut montaa leipäpalaa syöttää, kun ilmapallot ja serpentiini olikin jo maailman kivoin asia! Ahneen eläimen vahvin puoli, kun joitain asioita koulutetaan. Lisäksi totesin, että onhan Mantelilla eniten myös erilaisia ilmeitä ja tarjoaa niitä helposti. Manteli oli siis kuvauksellisin, ainakin tällä kertaa! :-) <3

Lisäksi voin tässä tyytyväisenä todeta, että lenkkeilyt on onneksi nyt arjessa pysynyt tiiviisti mukana! Sitä myöten kunto hieman noussut ja alkaa siis olla aika nostaa lenkkeilyjen määrää. Hieman on painokin pudonnut itseltäni, vaikka valitettavasti ehti tuossa alkukevään laiskottelun myötä noustakin ihan uusiin lukemiin edellisen punnituksen jälkeen. Kyllä silti huomaan miten sitä virkistyy ja motivoituu kun onnistuu pitämään lenkkeilyn vaan mukana ja huomaa tuloksiakin tulevan! Tosin tässä olen huomannut, että painon pudotusta olisi vailla etenkin Daimy-poni ja Manteli-possu.. Hipsulla ja Fredilläkin on kyllä hieman ylimäärästä, mutta niiltä ne on jo nyt lähtenyt putoamaan lisälenkkeilyn ansiosta. Mantelilla ja ponilla on taas myös ruokintaan perehdyttävä enemmän. Daimylla on vapaa heinä Daisyn kanssa ja Manteli saa ihan liikaa herkkuja ja ruoka-annostakin olisi varaa pudottaa. Mulle on aina ollut jotenkin ongelma pitää eläimet sutjakkaana.. (itseni lisäksi, jospa oman kuntoilun ohella parantaisi eläintenkin ruokintaa/liikuntaa).

Kotisivujeni kävijämääristä olen myös huomannut, että ilahduttavasti on viime aikoina tullut blogiini uusia lukijoita!! :-) Olen erittäin otettu tästä ja toki motivoi tätä(kin) hommaa jatkamaan, kiitos siis siitä! :-)

Ja lopuksi tässä vielä teille vappukuvailujeni satoa, hyvää vappua rakkaat lukijat! <3

20200501_201334.jpg

20200501_200333.jpg

20200501_2003300.jpg

20200501_200035.jpg

20200501_201031.jpg

20200501_1942560.jpg

20200501_194321.jpg

20200501_141939.jpg

20200501_141345.jpg

20200501_142025.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vappu, hevonen, poni, koira, minipossu, vappukuvauksia, pelottava ilmapallot, ilmpallot, pilkkuja, pilkkumania

Motivaatio kadoksissa, kesää odotellessa

Lauantai 18.4.2020 klo 17:49 - Pilkkukuumeilija

Motivaatiota odotellessa, kesä kadoksissa

Vai mitenkä se nyt onkaan? Motivaatiota on saanut jostain pohjamudista kaivella, koska se on ollut totaalisen kadoksissa tässä ikuisen marraskuun syövereissä.. Itse tykkään kyllä vuodenajan vaihteluista ja kaikki vuodenajat menettelee, mikäli ne oikeasti olisi sellaiset kuin ne parhaimmillaan on. Syksyn ruska, ihanat värit, talvella lunta ja pakkasta, keväällä aurinko pilkistelee ja kasvit heräilee ja kesä lämmin ja kaunis.. No, viime kesä oli ihan jees, sen jälkeen on täällä Etelä-Suomessa satanut joka päivä vettä ja kaikki paikat alkaa olla hirveetä mutalillua.

En muista kertaakaan kun on hevoset ollut omassa pihassa näinä vuosina (siis jo aiemmat eri yksilöt kuin nämä nykyiset), että olisi ollut näin märkää ja mutaa. Ei kestä isonkaan tarhan pohjat enää. Meillä ei siis hiekkatarhoja, vaan luonnonpohjaiset jotka yleensä on ollut ihan ok koko talven. Metsätarha olisi ollut vielä nytkin ihan ok, mutta neiti Daisy päätti muutaman kerran laajentaa reviiriään sen verran, että jouduin sen osan niiltä nyt toistaiseksi sulkemaan. Siellä ei jostain syystä sähkö kulje ja en ole saanut sitä laitettua kuntoon. Hepat saavat kyllä useamman tunnin päivässä olla pihassa ja siellä metsätarhassa kun olen itse kotona ja valvomassa, mutta ilman valvontaa ei ole nyt voinut jättää. Tämän koronaepisodin takia nyt on kyllä tullut oltua kotona 24/7, että siltä osin asia kunnossa.

Eipä tuo Korona nyt muutenkaan ole meidän arkea ihan hirveästi muuttanut, kotona olen ollut muutoinkin, etäopiskellut siinä sivussa. Sosiaalipedagogisen koiratoiminnan ohjaukseen valmistuin viime joulukuussa ja lastenohjaajan opinnot on nyt tauolla. Uutta työtä en ole nyt etsinyt, koska meille olisi ollut tulossa uusia sijoitettavia lapsia ja sitten edellytetään muutenkin, että on ensimmäisen vuoden kotona. Nyt vaan sekin asia venyy, kun on tämä korona ja mm. kotikäynnit on nyt tauolla sosiaalitoiminnasta. Ja koska olen kotona, niin pojatkin on nyt kotona.  Eipä tässä tilanteessa ole nyt järkevää etsiäkään työtä. Rahaa toki saisi olla enemmän (niinkuin aina).. Myin Daimyn kärrytkin, kun ne ei ollut meille sopivat ja juuri nyt ei ole sitten rahaakaan uusiin.. Tänään juuri hain äidiltäni polkupyörän lainaan ja ajattelin ruveta pyöräilemään ainakin ponin ja Fredin kanssa. Mahdollisesti Daisynkin kanssa. En olekaan vuosiin pyöräillyt.. Omat elämänmuutoksetkin on mennyt plörinäksi ja olen varmaan pikemminkin lihonut kuin laihtunut, vaa'alle ei edes uskalla mennä! ;-D.. Kesäksi on kyllä kivoja suunnitelmia hevosten osalle ja jos kaikki toteutuu ja tulisi lämmin kesä, niin uskon, että liikunta-asia ainakin korjaantuu kuin melkein itsestään..

Nyt on onneksi ainakin ensi viikolle luvattu nättiä kevät säätä, jopa +14 astetta. Mä huomaan itsestäni kuinka älyttömästi sää vaikuttaa mun mielialaan ja juuri motivaatioon tehdä elämän muutoksia ym. Jos on kaunista ja aurinkoista, niin olen pirteä ja iloinen ja jos vaan sataa ja on kylmää ja synkkää niin alkaa omakin mieliala laskea kuin lehmän häntä.. Ehkäpä jos nyt kevään ja kesän aikana saisi itseänsä niskasta kiinni, niin ei myöskään myöhemmin repsahtaisi niin helposti ja vaipuisi epätoivoon.. Tämä talvi on kyllä ollut itselle vaikea ja synkkä, vaikka omassa elämässä ei mitään ihmeellistä ole nyt tapahtunutkaan. Ja sinänsä ei olisi edes syytä synkistelyyn, asiat on ollut ihan ok, mutta tämä sää vaan vetää mielen niin matalaksi. Sen takia blogikin on ollut hiljainen. Menneisyydessäni on ollut niin paljon synkkää ja negatiivista, että en halua siinä enää kärvistellä ja ei halua sellaista edes tänne purkaa. Ainakaan jatkuvasti, koska pääosin kaikki on hyvin. :-)

Ja tulihan meille tammikuun lopussa kaikkien piristykseksi aivan ihana pikku ilopilleri chihuahua -Minttu! <3 Minttu on nyt 4kk ja on saanut ensimmäiset  2 rokotusta. Rakastaa kaikkia ja kaikkea! Tosin luonnettakin löytyy!! :-D

20200227_130539.jpg

Pääsiäisenä oli vaihteleva sää, mutta hetken se ilta-aurinko pilkisteli ja juuri silloin sain muutaman kivan kuvan otettua heposista. :-)

20200411_190720.jpg

20200411_190653.jpg

20200411_191301.jpg

20200411_191434.jpg

20200411_191831.jpg

20200411_191500.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: motivaatio, hevoset, ikuinen marraskuu, ihana kevät, kevät, kesää odotellessa, koira, hevonen, poni, pilkkuja

Joulu on ohi ja kohti uutta vuotta

Sunnuntai 29.12.2019 klo 15:56 - Pilkkukuumeilija

Tässä vielä joulun parhaat kuvat pilkuista

Meidän joulu 2019 meni rauhallisissa merkeissä ja nyt on nenät jo kohti uutta vuotta. Itselläni on tapana ruveta fiilistelemään joulua jo hyvissä ajoin joulukuun alussa tai monesti jopa marraskuun puolella ja sitten tulee korjattua joulu pois jo heti joulun jälkeen. Tässä siis viimeistään vuoden vaihteessa tulee korjattua joulukoristeet pois. Tänä vuonna ei ollut lunta täällä Etelä-Suomessa ja ei oikein kunnon joulufiilistä edes tullut. Lumi on niin erottamaton osa omaa jouluani, että ilman sitä ei kunnon joulua ole. Viime vuonna 2018 lunta oli todella paljon ja se oli ihanaa! Toivottavasti tulisi edes kunnon talvi vielä..

Marraskuun lopulla oli hetken vähäsen lunta maassa ja silloin otin meidän joulukuvat. Tarkoitus oli saada kaikki pilkut samaan kuvaan, mutta Frediä pelotti liikaa, että olisi saanut kivat rennot kuvat kaikista! Daisy on todella kiltti ja tykkää koirista, mutta Daimy taas saattaa vaikka puraistakin (kuvissa Daimy on tästä syystä kiinni). Daimy vahtii myös aitausta ja sinne koirilla ei olekaan mitään asiaa, tästä syystä Fredi ei ehkä mielellään ollut niin lähellä hevosia vaikka normaalisti ei niitä pelkääkään. Kuitenkin Fredi mielellään siis säilyttää ns. turvavälin hevosiin, mikä toki kaikessa muussa touhuamisessa on vain hyvä asia. Kuvaa varten vaan etäisyyttä olisi pitänyt harjoitella enemmän ja nyt näihin lumisiin kuviin ei ollut aikaa harjoitella.. Ehkä ensi jouluna sitten..

Vaikka kuvista ei tullut ihan sitä mitä itse oli ajatellut, niin ihanaa miten eläimet tuo oman persoonansa esiin ja esim. Daimy huomasi heti joulupallot ja niillä turvallaan leikki ja tästä tuli mielestäni ihana kuva!

Hieman oli hankaluuksia saada myös Hipsu, Fredi ja Manteli samaan kuvaan ja katsomaan edes jotenkin kaikki kameraan. Kuvakulma sitten unohtui itseltä kokonaan kun keskittyi vain eläimiin.. Hyvää harjoitusta kuitenkin! Ja herkuilla kaikesta selviää (paitsi kuvakulmasta)..

No mutta nautitaan viimeiset joulun herkut ja nauttikaa myös näistä jouluisista kuvista!

Mukavaa joulun aikaa kaikille lukijoille! <3

Syökää kanaa! Toivoo Manteli

20191224_125949.jpg

20191203_145721.jpg

20191203_1456330.jpg

20191203_1457132.jpg

20191203_142540.jpg

20191203_141657.jpg

20191203_142013.jpg

20191203_1423400.jpg

20191203_141855.jpg

20191203_142620.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulukuvat, pilkkuhevonen ja poni, joulun parhaat palat, joulupossu, minipossu, dalmatialainen, joulu 2019

Pilkullisia eläimiä

Lauantai 13.7.2019 klo 21:18 - Pilkkukuumeilija

Pilkullisia eläimiä on monenlaisia

On tullut itse tässä törmättyä monenlaiseen pilkulliseen eläimeen ja tullut sitten otettua ihan selvääkin, että minkälaisia pilkullisia eläimiä sitä onkaan olemassa! Moni eläin määritetäänkin pilkulliseksi, vaikka se ehkä olisi enemmänkin "vain" kirjava. No joo kyllä pilkullinenkin on siis kirjava, tiikerinkirjava viralliselta nimitykseltään. Itse miellän pilkulliseksi eläimen jolla on selkeät erottuvat pilkut, jotka eivät ole sulautuneet isoiksi kirjaviksi läiskiksi tai esim. raidoiksi. Pohjaväri voi olla mikä tahansa, vaikka itseäni lähinnä sydäntä onkin nämä valkoiset/vaaleat eläimet mustilla/ tummanruskeilla pilkuilla. Tiikerinkirjavasta väristä enemmän löytyy mm. nettisivulta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiikerinkirjava

Suomessa on tavattu myös täplikäs valkoinen hirvi! Mtv uutisissa 15.8.2017 on tästä tehty artikkeli!

Alla oleva hirven kuva lainattu mtv uutisten jutusta.

Kuvahaun tulos haulle uskomaton näky viljapellossa pia bongasi täplikkään valkoisen hirven

On myös syntynyt suloinen pilkullinen poronvasa Sodankylän Sattasessa toukokuussa 2015. Siitä juttua Kalevassa.

Kuvahaun tulos haulle pilkullinen poron vasa

Kuva lainattu Kalevasta: Maanantaiaamuna syntyneellä pojalla ei ole vielä nimeä. KUVA: Maritta Autio / Lukijan kuva

Hevosroduissa tunnettuja pilkullisia on Knabstrupinhevonen (joka Daisyn isäkin on) ja pilkullisia löytyy ainakin appaloosa-rodusta, koiraroduissa tunnettu pilkullinen on dalmatiankoira, vähemmän tunnettu tanskandoggi (väriä kutsutaan harlekiiniksi), englanninsetterilläkin on pilkkuja.

Kuvahaun tulos haulle knabstrupinhevonen

Yläkuvassa knabstrupinhevonen, kuva lainattu täältä: https://www.pinterest.cl/pin/541276448948698045/

Kuvahaun tulos haulle dalmatiankoira

Yläkuvassa dalmatiankoira, kuva lainattu täältä: https://www.tunturisusi.com/koiralinkit/dalmatiankoira.html

Kuvahaun tulos haulle pilkullinen tanskandoggi

Yläkuvassa tanskandoggi, kuva lainattu täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tanskandoggi

Kuvahaun tulos haulle englanninsetteri

Yläkuvassa englanninsetteri, kuva lainattu täältä: https://www.purina.fi/koirat/koirarodut/englanninsetteri

Oletko nähnyt tai kuullut supisuomalaisesta kauniista pilkullisesta perhosesta?

Tiikerisiilikäs

Kuvahaun tulos haulle tiikerisiilikäs

Koiras, 2.7.2014, Hartola, kuvaaja Heikki Tabell, kuva lainattu täältä: https://www.suomen-perhoset.fi/tiikerisiilikas/

Ihania pilkullisia/ kirjavia lampaitakin löytyy!

Kuvahaun tulos haulle kirjava karitsa

Yläkuva lainattu sivulta: http://www.elisanet.fi/riitta.lumiluoto/islantiindex.html

Löytyy sioista ja minipossuistakin pilkukkaita ihanuuksia!

Spotted pig with piglets.

Kuva:

Spotted pig with piglets.

Tekijä LucieBartikova

Kaneissa löytyy ainakin rex -rodussa musta dalmatialainen väri!

https://kaniyhdistysdotcom.files.wordpress.com/2015/11/dalmatialainen.jpg

Kuva lainattu: https://kaniyhdistys.com/varit-ja-kuviot/kuviolliset/

Lintumaailmassa ainakin kanoista löytyy pilkullisia, näillä väriä kutsutaan splashiksi, myös pilkullisia ankkoja olen nähnyt.

Ooh I say: Blue Splash Marans hen - very stylish

Kuva: https://fi.pinterest.com/farmer7115/

Splash Polish Chickens

Kuva lainattu täältä: https://www.purelypoultry.com/splash-polish-chickens-p-952.html

P.s. Tämä viimeisessä kuvassa esiintyvä valkohuntu onkin kanaroduista lähinnä sydäntä, niitä omistaneena! Nyt vain ei harmi kyllä, ole tiloja linnuille!

Hakusanoilla animals with spots tai spotted animals löytyy googlesta vielä monenlaista pilkukasta eläintä. Luetaan pilkullisiin myös täplähyeena, kirahvi, gebardi, monenlaista sammakkoa, kalaa, liskoa, kilpikonna, delfiini jne.....

Täällä näistä kuviakin vielä:

https://hubpages.com/education/Spotted-Animals

https://www.wowamazing.com/animals/10-animals-beautiful-spots/

Eläinmaailma on niiiin ihmeellinen! Tutustu ja rakastu pilkkuihin sinäkin! <3 <3 <3

Terveisin pilkkuihin hurahtanut!!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pilkullinen, täplikäs, laikullinen, polka dot, dots, spots, eläin, hevonen, poni